Suomen Lähetysseuran
nuoret

Raamattua ei ehdi avata, kun koulukirjat odottaa vinona pinona vieressä. Iltarukousta ei ehdi lausua, kun jo silmäluomet painuu kiinni. Sunnuntaina ei jaksa nousta kirkkoon aikaisin, kun se uni on muutenkin nykyään kortilla. Viikonloput on tullu vietettyä myös kavereiden kans ja vierailut suoritetaan yleensä yökyläilyn merkeissä. Sunnuntaina nyt viimeisenä tekisi mieli nousta valvotun yön jälkeen kirkkoon aikaisin aamulla, kun voisi nukkua ja olla kaverin kanssa vielä vähän lisää. Nuortenilloissakaan en ole käynyt. On koulua ja muuta ohjelmaa. Tai niin mä aina itselleni sanon. Tosiasia ja varsinainen ongelma on se, että mä olen yksinkertaisesti tekosyitä täynnä oleva pieni ihminen!
Löysin itseni soimaamasta omaa minääni, ennen lähtöä UV-leirille. Pakkaillessani mä jouduin oikein etsimään, että minnehän mä sen Raamatun olin oikein pistäny viimeks luettuani sitä. Kesken etsinnän mä vajosin istuun ja jouduin miettimään vielä kovemmin, että koska mä olin oikeestaan viimeksi sitä kirjaa edes avannutkaan!! Se tunne sillä hetkellä oli, kuin olisin kävellyt päin seinää ja lujaa. Oon myös huomannu, että en mä enää oo uskaltanu rukoilla niinkuin ennen. Sitä vain helposti sai kädet ristiin ihan yksinkertaisenkin avun tarpeessa. Sitä saattoi rukoilla enkeleitä kokeeseen, parantavaa henkäystä kuumeeseen tai apua naapurin mummulle! Oon jotenkin ajatellu nyt alitajuisesti, et Jumala alkaa soimaan mua, jos mä rukoilen, kun en oo ollu kunnollinen tai jotenkin oikeanlainen. Ajattelin, ett oon epäonnistunu pahasti oleen uskovainen!
Kuitenkin Kummussa olo ja siellä puhutut asiat saivat -taas kerran- tämän pään ajattelemaan. Aiheena oli Jumalan hullut ja sellaisiahan me todellakin ollaan! Aihe osu muhun taas kerran aivan nappiin.
Miettikää niitä Jeesuksen opetuslapsia! Ne ei todellakaan ollu mitään täydellisiä ihmisiä tai uskovaisia. Ensimmäinen kielsi Jeesuksen kolmesti, toinen kavalsi Jeesuksen ja kun Jeesus pyysi opetuslapsia rukoilemaan Hänen kanssaan opetuslapset simahti kesken kaiken ja vielä monta kertaa peräkkäin. Jeesus tiesi millaisia opetuslapset olivat, mutta silti se hyväksy ne juuri sellaisina kun ne itse oli. Kaikkine virheineen päivineen. Ja korostan sanaa KAIKKINE virheineen. :D
Tottakai Jumala toivoo, että me rukoillaan ja luetaan Raamattua, käydään kirkossa ja nuortenilloissa, sekä pidetään niiden avulla huolta suhteestamme Jumalaan. Ja meidän tehtävä onkin yrittää pyrkiä siihen. Tämän sähköisen puhetulvani idea ja se asia minkä haluan sanoa teille on kuitenkin se, että sä et voi noiden asioiden takia mitenkään olla huono uskovainen ihminen. Ei ole mitään mittaria, ett kun oot lukenu niin ja niin paljon Raamattua ja rukoillu näin ja näin paljon, sulle annetaan todistus siitä, että olet täydellinen uskova ihminen. Ensimmäisetkään Jeesuksen opetuslapset ei ollu malliesimerkkejä ja ne kelpas Jumalalle, nii kyllä säkin kelpaat pienine virheinesi. Tärkeintä on, että sä yrität ja oikeesti haluaisit. Jonain päivänä sä sit huomaat, et sä oot onnistunut. Esimerkiksi mä itse olen löytänyt parina iltana Raamatun mun nenäni edestä ennen nukkumaan menoa. Sitä edistystää kyl tulee kun uskaltaa vaan alottaa ja myöntää omat virheet.
Nyt tämä novellin kirjoittaja on ehkä jopa valmis :D Pahoittelen huonoa, sekalaista ja hämäkkimäistä kyhäelmääni, mutta tämä ajatus on vielä hieman työstössä tuolla omassa päässänikin! Ja toivon, että siitä saatte jotakin napattua matkanvarrelle!( ja täälläkin näemme vain tekosyitä :D)

Vielä iltarukous perään ja näin toivotan kaikille rukoillen hyvää yötä <3

Levolle lasken Luojani,
armias ole suojani.
Jos sialtain en nousisi,
taivaaseen ota tykösi.
Rakas Jeesus siunaa meitä,
siivilläsi meitä peitä,
älä meitä koskaan heitä.
Siunaa meitä kaikkia,
niin pieniä, kuin suuria,
virheellisiä ja viattomia,
meitä taivaan Iskän palluroita!

Aamen!


<3:lla Vivian Pohjanen

Liity FB ryhmään

Apuraha lauluntekijöille

CUMINA-haku 2012 on alkanut

Aikuisten "Nuorten leiri" 3.-5.2.2012

UV-leirin opetuksia ja kuvia!

CityRiihis HKI alkaa 14.9.

Bonusjatkis 2010 helmikuussa - ilmoittaudu nyt